Kiitos Eija ja Eino!

Mervi Pöysä ja Tiina Karjalainen

Kii­täm­me läm­pi­mäs­ti kah­ta pit­kän uran kou­lus­sam­me teh­nyt­tä opet­ta­jaa, Eija Park­kis­ta ja Eino Sor­mus­ta. Eija pää­si va­pau­teen nel­jän­nen jak­son alus­ta, ja Eino luku­vuo­den päät­teek­si. Mo­lem­mat ovat an­ta­neet val­ta­van suu­ren pa­nok­sen Kal­la­ve­den lu­ki­on opis­ke­li­joi­den opet­ta­mi­ses­sa ja tu­ke­mi­ses­sa.

Eija Parkkinen

Eija vart­tui Kuo­pi­on Ilo­har­jus­sa, ja koti­ta­lon pai­kal­la on nyt Pri­man kaup­pa­kes­kus! Kah­den iso­vel­jen ”kur­muu­tuk­ses­sa” Ei­jas­ta tuli rei­pas, mut­ta myös her­kän ru­nol­li­nen tyt­tö. Nii­ra­lan kir­jas­to sai Ei­jas­ta us­kol­li­sen asi­ak­kaan.

Eija kir­joit­ti yli­op­pi­laak­si Kuo­pi­on klas­sil­li­ses­ta yh­teis­ly­se­os­ta (nyk. Kuo­pi­on Klas­sil­li­nen lu­kio) vuon­na 1974. Jo sa­ma­na syk­sy­nä Eija jat­koi opin­to­jaan Jy­väs­ky­län yli­o­pis­tos­sa pää­ai­nei­naan suo­men kie­li ja kir­jal­li­suus. Klas­si­kan le­gen­daa­ri­sel­la äi­din­kie­len opet­ta­jal­la Hel­ka Nur­mel­la saat­toi olla aine­va­lin­taan jo­ta­kin vai­ku­tus­ta.

1970-lu­vun opis­ke­li­jat ra­hoit­ti­vat opin­ton­sa opin­to­lai­nal­la, joka usein lop­pui jo alku­ke­vääs­tä voi­mak­kaan inf­laa­ti­on vuok­si. Kesä­työt toi­vat tar­peel­lis­ta lisä­ra­hoi­tus­ta: Eija työs­ken­te­li mm. Jy­väs­ky­län kau­pun­gin puis­to­työn­te­ki­jä­nä (ja oli si­ten puis­to­ros­kien pe­rus­teel­la aina sel­vil­lä sii­tä, mit­kä jää­te­lö­mer­kit oli­vat suo­si­tuim­pia) ja yh­den ke­sän myös Tuk­hol­mas­sa Ro­sen­lun­din sai­raa­las­sa, ku­ten moni nuo­ri tuo­hon ai­kaan.

Asun­toa vaih­det­tiin lä­hes luku­vuo­sit­tain. Ah­tai­den opis­ke­li­ja-asun­to­loi­den li­säk­si kimp­pa­kämp­pä­a­su­mi­nen oli yleis­tä ja edul­lis­ta. Kämp­pik­set muis­ta­vat Ei­jan lois­ta­va­na lei­pu­ri­na. Jos ei ol­lut kul­hoa pul­la­tai­ki­naa var­ten, pesu­va­ti­kin kel­pa­si.

1970-lu­vun nuo­ret kan­sain­vä­lis­tyi­vät in­ter­rei­laa­mal­la eri puo­lel­la Eu­roop­paa. Eija teki pe­rä­ti kol­me In­ter­rail-mat­kaa, ja mat­kal­la ol­tiin aina ko­ko­nai­nen kuu­kau­si en­nen syys­luku­kau­den al­kua. Osa kesä­työn tie­nes­teis­tä hu­pe­ni reis­saa­mi­seen. Mat­kus­ta­mi­nen Eu­roo­pan kult­tuu­ri­koh­teis­sa yh­des­sä per­heen kans­sa on­kin ol­lut Ei­jas­ta mie­lui­saa myö­hem­pi­nä­kin vuo­si­na.

Eija val­mis­tui fi­lo­so­fi­an mais­te­rik­si ja sai ai­neen­o­pet­ta­jan pe­da­go­gi­set opin­not val­miik­si vuon­na 1982. En­sim­mäi­nen työ­paik­ka oli omas­sa opin­ah­jos­sa, Kuo­pi­on Klas­si­kas­sa, ja sen jäl­keen Sii­lin­jär­ven lu­ki­os­sa. Kal­la­ve­den lu­ki­on äi­din­kie­len ja kir­jal­li­suu­den leh­to­rik­si Eija va­lit­tiin 1990.

Meil­le Eija on ol­lut hy­vän yh­teis­työn kol­le­ga, mut­ta en­nen kaik­kea iha­na ja huo­leh­ti­vai­nen ys­tä­vä, joka on usein ilah­dut­ta­nut meis­tä itse ke­tä­kin pik­ku­lah­joil­laan, esi­mer­kik­si huo­lel­la va­li­tuil­la suk­laa­her­kuil­la. Eija on täy­si­ve­ri­nen es­tee­tik­ko, ja se on nä­ky­nyt mo­nis­sa lu­ki­om­me pro­jek­teis­sa. Ru­no­jen ja mui­den tuo­tos­ten esil­le­pa­no on aina ol­lut ta­kuu­var­maa ja sil­mää hi­ve­le­vää. Kir­jan ja ruu­sun päi­vän jär­jes­te­lyis­sä Eija oli vuo­si­kau­det kan­ta­va voi­ma, ja hä­nes­tä pulp­pu­si ide­oi­ta vaik­ka mi­hin.

Eija on jak­sa­nut äi­dil­li­sel­lä ot­teel­la pi­tää huol­ta opis­ke­li­jois­tam­me ja vä­lis­tä ”pöl­lyyt­tää­kin” hei­tä, kun ai­het­ta on il­maan­tu­nut, sekä in­nos­taa hei­tä esi­mer­kik­si luo­van kir­joit­ta­mi­sen sa­loi­hin. Yh­des­sä kuva­tai­teen opet­ta­jam­me Jaa­na Räi­sä­sen kans­sa he ide­oi­vat Myyt­ti­kurs­sin, jol­la pys­tyi­vät yh­des­sä ruok­ki­maan opis­ke­li­joi­dem­me luo­vaa il­mai­sua.

Äi­din­kie­len opet­ta­jan kor­jaa­mis­u­ra­kan lo­mas­sa joo­ga, sau­va­kä­ve­ly ja hiih­to ovat tuo­neet vir­kis­tys­tä elä­mään. Eija lu­kee pal­jon, on mu­ka­na kir­ja­pii­ris­sä, ja on an­ta­nut meil­le kol­le­goil­le mo­nia hy­viä luku­vink­ke­jä. Eija on ak­tii­vi­ses­ti ke­hit­tä­nyt Kal­la­ve­den lu­ki­on oman kir­jas­ton toi­min­taa, ja vas­ta­si pit­kään niin kir­ja- kuin leh­ti­ti­lauk­sis­ta kou­lul­lem­me. Vii­me vuo­si­na hän on myös itse al­ka­nut kir­joit­taa – kä­vi­pä hän luo­van kir­joit­ta­mi­sen kurs­sin­kin pari vuot­ta sit­ten.

Eija on lois­ta­va ruu­an­lait­ta­ja ja lei­po­ja. Ate­ri­at ovat pait­si mauk­kai­ta myös aina es­teet­ti­siä elä­myk­siä. Eija te­kee myös ko­din re­mont­te­ja ja käsi­töi­tä, ja soit­ti nuo­rem­pa­na hui­lua. Var­sin­kin klas­si­nen mu­siik­ki sii­vit­tää työ­tä keit­ti­ö­as­ka­rei­den lo­mas­sa. Uusi kiin­nos­tuk­sen koh­de ovat kuva­tai­teet, mm. ak­va­rel­li­maa­laus. Ja puu­tar­ha­hoi­to on ai­van eri­tyi­sen ra­kas har­ras­tus ja elä­män­ilo.

Toi­vo­tam­me Ei­jal­le iha­nia elä­ke­vuo­sia rak­kai­den har­ras­tus­ten ja per­heen pa­ris­sa!

Eino Sormunen

Kal­la­ve­den lu­ki­on pit­kä­ai­kai­nen ruot­sin, ja al­kuun myös pal­jol­ti sak­san kie­len opet­ta­ja, jää an­sai­tul­le eläk­keel­le 34-vuo­ti­sen opet­ta­jan uran­sa jäl­keen. Eino opet­ti usei­na ke­si­nä myös Kuo­pi­on ai­kuis­lu­ki­on kesä­kurs­seil­la. En­nen tu­lo­aan Kal­la­ve­den lu­ki­oon elo­kuus­sa 2000 Eino oli jo eh­ti­nyt toi­mia opet­ta­ja­na kah­des­sa hy­vin eri­lai­ses­sa oppi­lai­tok­ses­sa.

Eino aloit­ti opet­ta­ja­na Liek­san kris­til­li­ses­sä kan­san­o­pis­tos­sa (1986 – 96), mis­sä hä­nen työ­hön­sä kuu­lui kiel­ten ope­tus­ta hy­vin eri­lai­sil­le ja eri-ikäi­sil­le koh­de­ryh­mil­le sekä kou­lu­tuk­sen suun­nit­te­lua, mikä on tär­ke­ää oppi­lai­tok­sis­sa, joi­hin opis­ke­li­jat ei­vät tule au­to­maat­ti­ses­ti, vaan hei­dät on vär­vät­tä­vä. Eli kou­lu­tuk­sen tar­jon­nan pi­tää olla sel­lais­ta, että sil­le on myös ot­ta­jia. Tuo aika oli hy­vin mer­kit­tä­vä ja haas­teel­li­nen op­pi­mi­sen paik­ka nuo­rel­le opet­ta­jal­le ja an­toi laa­ja-alai­sen ku­van opet­ta­jan työs­tä.

Liek­san vuo­sien jäl­keen Eino per­hei­neen muut­ti Kuo­pi­oon. Aluk­si Eino oli nel­jä vuot­ta (1996-2000) yleis­ai­nei­den opet­ta­ja­na opet­ta­mas­sa ensi­si­jai­ses­ti kie­liä Ing­ma­nin Käsi- ja tai­de­te­ol­li­suus­oppi­lai­tok­ses­sa (nyk. Ing­ma­ne­du) Toi­va­las­sa.

Yli­o­pis­to-opin­nois­taan Eino ker­too näin:  ”Tein mais­te­rin pa­pe­rit (ruot­si + sak­sa) Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa 1977 – 1985. Se oli il­mei­ses­ti hen­ki­lö­koh­tai­nen eman­si­pa­to­ri­nen loik­ka – it­se­näis­ty­mi­nen, muut­to kau­as pois ko­toa toi­sen­lai­seen ym­pä­ris­töön – Poh­jois-Kar­ja­las­ta Poh­jois-Hä­mee­seen. Siel­lä opis­kel­les­sa ku­lui 8 vuot­ta – huh huh, to­sin täy­tyy vie­lä sa­noa, että tein sii­nä vä­lil­lä yh­teen­sä lä­hes kah­den vuo­den ajan myös ling­vis­tii­kan opin­to­ja Lun­din yli­o­pis­tos­sa ja fo­ne­tii­kan opin­to­ja Ber­lii­nin Hum­bold­tin yli­o­pis­tos­sa.

Olin myös jon­kin­lai­nen opis­ke­li­ja-ak­tii­vi kiel­ten aine­jär­jes­tös­sä, opis­ke­li­ja­jä­se­ne­nä Tam­pe­reen yli­o­pis­ton hu­ma­nis­ti­ses­sa tie­de­kun­nas­sa ja yli­o­pis­ton kir­jas­ton joh­to­kun­nas­sa. Se oli sitä ai­kaa, jol­loin ha­lu­si ja oli il­mei­ses­ti ai­kaa vai­kut­taa – toi­saal­ta ei ol­lut filt­te­rei­tä, mitä mil­loin­kin sa­noi mis­tä­kin asi­as­ta, vaan aina piti olla mie­li­pide. On­nek­si aika on teh­nyt teh­tä­vän­sä – ja olen rau­hoit­tu­nut!”

Tääl­lä Kal­la­ve­den lu­ki­os­sa Eino on ol­lut oi­ke­al­la ta­val­la sän­til­li­nen ja vaa­ti­va, mut­ta opis­ke­li­jaa tu­ke­va ja ym­mär­tä­vä opet­ta­ja. Kiel­ten läk­sy­pa­jas­sa opet­ta­ja­na oli useim­mi­ten Eino, aut­ta­mas­sa opis­ke­li­joi­ta ruot­sin kie­len kie­li­opin kie­mu­rois­sa. Kol­le­ga­na Eino oli aina avu­li­as, seu­ral­li­nen ja sym­paat­ti­nen – siis lois­to­ka­ve­ri!

Eino oli jat­ku­vas­ti ak­tii­vi­nen ja us­kol­li­nen kan­sain­väli­syys­ryh­mäm­me jä­sen, ja mu­ka­na mo­nis­sa, mo­nis­sa ulko­maan­pro­jek­teis­sam­me – niin ys­tä­vyys­kou­lu­vie­rai­luil­la kuin Eras­mus+ ja Nordp­lus Ju­ni­or -hank­keis­sa. Eino on ol­lut luo­tet­ta­va yh­teis­työ­kump­pa­ni kan­sain­vä­li­sis­sä hank­keis­sa ja hän jak­soi uut­te­ras­ti ja luo­vas­ti täyt­tää lo­put­to­man pit­kiä ja moni­mut­kai­sia EU:n han­ke­ha­ke­mus­lo­mak­kei­ta, jot­ta saa­tiin ra­hoi­tus­ta opis­ke­li­joi­den opin­to­mat­ko­jen to­teut­ta­mi­sek­si. Eino oli myös vie­raan­va­rai­nen isän­tä useil­le opet­ta­ja­vie­rail­lem­me ja ys­tä­vys­tyi esi­mer­kik­si Gym­na­sium Him­melst­hu­rin Uwe Mon­se­lews­kin kans­sa.

Kou­lu­työn jäl­kei­ses­tä ajas­ta Eino tuu­maa: ”Lo­pul­ta­kin on ai­kaa teh­dä jo­tain it­sek­seen tai vai­mon kans­sa – tai olla te­ke­mät­tä mi­tään. Kuu­los­taa vä­hän kli­seel­tä, mut­ta tu­le­vai­suus­han nyt sat­tuu vain ole­maan hä­mä­rän pei­tos­sa. Var­maa on vain men­nei­syys, mut­ta omaa tu­le­vai­suut­taan ei ehkä kan­nat­tai­si elää pel­käs­tään men­nei­syy­des­sä. Saa näh­dä!”

Vie­len Dank, Eino! Tu­lem­me kai­paa­maan si­nua.

Eija saa­tel­tiin eläk­keel­le Koi­vu­mäen kar­ta­nol­la 21.2.

Kal­la­ve­den lu­ki­on ja Kuo­pi­on ai­kuis­lu­ki­on vuo­si­ker­to­mus 2019 - 2020Vuo­si­ker­to­mus 2019 - 202020.4.2020